Viimeinen OKL:n opetusharjoittelu on edessä ja olotila toistaiseksi vielä ihan positiivinen! Kiva ohjaava opettaja, joka ilokseni jälleen mies. Tulen miesten kanssa hyvin toimeen ja pidän miesten jämäkästä, mutta rennosta tavasta työskennellä ja yleensäkin ajatella. Harjoittelulle on yllättäen myös kivasti aikaa ja työrauha. Usein ongelmana on, että muuta opetusta menee harjoittelujakson kanssa päällekkäin, eikä tällöin pysty rauhassa suunnittelemaan ja keskittymään harjoitteluun pelkästään. Pahimmillaan joutuu juoksemaan kesken harjoittelupäivän jonnekin puolelle yliopistoa luennolle tai demolle, tai sitten koulupäivän jälkeen ei ehdi rauhassa keskustella ohjaavan open kanssa tai suunnittelemaan tulevia tunteja, kun on jo mentävä iltapäivän luennoille. Nyt tätä ei tarvitse tehdä! Muutama piano/kitara/laulutunti minulla on, mutta niiden hyvä puoli on se, että ne ovat lyhyitä, eivätkä ne työllistä tehtävillään opiskelijoita. Harjoittelua ne tietenkin vaativat, mutta se menee jo melkein harrastuksena!

981478.jpg

Pohdiskelin seuraavaa tulevasta harjoittelusta:

Tässä harjoituksessa merkityksellistä on kokonaisvaltaisemman opettajuuden ja oman työskentelyotteen löytyminen. Yleensä olen seurannut paljon ohjaavien opettajien tyylejä ja yrittänyt löytää sieltä jotain itselleni. Nyt pitäisi varmaankin enemmän vielä yrittää päästä sisälle siihen, mitä itse teen ja mikä suhde toiminnallani on oppilaisiin.

Suunnittelutyön järkevöittäminen on yksi tärkeä lähtökohta tässä harjoittelussa. Aikaisemmista harjoitteluista olen saanut palautetta tarkasta ja yksityiskohtaisesta suunnittelusta, jopa liialliseen perinpohjaisuuteen saakka. Nyt pitäisi siis löytää se kultainen keskitie ja siirtää suunnitteluun menevästä ajasta osa esimerkiksi arviointiin (tilanteet, oppilaiden oppiminen, oppilaiden yksilöllisempi huomioiminen jne.). Taustalla tarkalle suunnittelulle on ollut varmaankin pyrkimys jäsentää asia itselle niin selkeäksi, että ei voi tehdä virheitä. Toisin sanoen epävarmuuden ja epäonnistumisen pelon tilalle pitäisi nyt luoda enemmän itsevarmuutta ja luottamusta itseeni siinä, että selviydyn opetustilanteista, vaikka en olisi suunnitellutkaan joka hetkeä etukäteen tai tunnin eteneminen ei menisi suunnitelman mukaan.

Tämän harjoittelun tavoitteena on ymmärtää oppilaan ajattelua ja toisaalta kehittää omia viestintätaitoja. Näitä ajatellen tärkeää olisi siis kehittää omaa viestintää niin, että pystyy ”lukemaan” oppilaasta sen, mitä hän ajattelee ja kuinka hän oppii. Haluan pyrkiä siihen, että maltan kuunnella oppilaita ja annan aikaa ajattelemiselle. Tässä kehityksen paikkana itsellä se, ettei aseta tunneille liikaa tavoitteita ja vähentää ns. suorituspainotteista työskentelyä.