Viimeinen työpäivä taas tällä viikolla edessä. Kohta tunti takana ja ainakin 12 edessä, että semmoista. Onneksi työni on sellainen, josta pidän ja joka useimmiten saa minut hyvälle tuulelle. Vaikka välillä onkin rankkaa ja juostaan paikasta toiseen tukka putkella. Tällä hetkellä vain odottelen, kun työnantajani nukkuu, ja yritän olla hiljaa. Ikkunasta avautuu mielettömän kaunis järvimaisema. Joku soutaa kauempana, aurinko paistaa ja pieni tuulenvire saa järven pinnalle erilaisia kuvioita. Yksinäinen sorsa-ystävämme tulee taas kuikuilemaan ikkunan alle leivän toivossa. Annan sitä sille myöhemmin. Eipä olisi minusta päätetyöntekijäksi tai sisähommiin. Tai olisi, mutta kaipaisin kyllä ulos.. Tällä erää nautin kuitenkin vielä kesästä (huom! kesästä, en kajastavasta syksyn tulosta, josta avomieheni ystävällisesti minua muistuttaa ja jota en halua vielä huomata). Ajatteleekohan joku muukin näin?