Kerronpa erään tarinan noin reilun viikon takaisesta sienimetsäreissustani. Olen aina pitänyt sienistä ja tykännyt kerätäkin niitä hyvällä ja huonolla menestyksellä. Kukaan ei ole siis koskaan saanut myrkytystä tai mitään muuta vakavaa ei ole päässyt tapahtumaan. Mutta himo päästä metsään iskee aina silloin tällöin..

No, ostinpa sitten keskikesällä ihka ensimmäisen sienikirjani, jota tietenkin piti päästä testaamaan metsään. Pakkasin reppuun takin, veitsen, muovipusseja, sienikirjan, hyttysmyrkkyä ja juotavaa. Ja painelin metsään intoa puhkuen.. Kaikennäköisiä sieniä tulikin vastaan yksittäisinä kappaleina ja minun keräilyni oli sitten sitä, että sieni käteen ja kirjasta etsimään vastaavaa. Jonkinlainen aavistus oli aina etukäteen, mutta varmistus oli saatava kirjasta. Useampia tunteja vierähti metsässä, kun vähän väliä piti istua mättäälle miettimään, että mikähän lie sieni taas on kyseessä. Hauskaa sinänsä sekin! Totesin vain, että ilmeisesti joku muu oli ehtinyt minua ennen, koska sieniä oli sateisiin nähden aika vähän, eikä yhtään kanttarellia ollut alueella vaikka kiersin sen moneen kertaan. No, kotiin tulin sitten erilaisten sienten kanssa, jotka hienosti olin tunnistanut. Mutta jääkaappiin jäivät, laiskuutta kai, kun ei kukaan viitsinyt valmistaa.

Toinen reissu alkoi sitten jo paremmalla otteella. Ja sienetkin alkoivat tunnistua. Suurella palolla sain mukaan ison muovikassillisen erilaisia sieniä, sekä ihanan makuisia vadelmia. Sienistä suurin osa olikin sitten ruokasieniä, mutta päänvaivaa tuottivat tatit, joita lopulta naapurienkin kanssa tunnisteltiin. Epäilys sappitateista kuitenkin painoi takaraivolla ja lopullisen niitin 10 tatille antoi maku niitä pannulla paistettuani. Ja kaikki roskiin! Keräämäni kantarellit söimme saman tien, kun metsästä tulin. Ei edes kuvaa ehditty ottaa, niin hyviä ne olivat! Mutta tässä pari kuvaa reissuiltani..


830057.jpg

830059.jpg

830060.jpg